keskiviikko 22. elokuuta 2012

Hupparit vihdoin valmiit!


Joskus joku kangas on liian ihanaa. Sitä silittelee ja katselee, muttei pysty leikkaamaan. Kunnes hoksaa, että siitä palasta on pakko ommella, jotta se vielä riittää kasvaneen lapsen vaatteeseen. Tässä Mjukan konevelourissa on täydellinen turkoosin sävy (sama kuin Metsolan joustiksessa, kuten Aamon jalassa olevista housuista näkee). Säilöin tätä 50cm palaa kaapissa noin 2 vuotta. Siitä piti alunperinkin tulla huppari. Mutta mutta... En yhtään tykkää hupparin ompelusta. Niinpä se huppari valmistui vasta täksi syksyksi, koossa 110cm.


Tein uudella kaavalla, ja ensin tietysti jostain muusta kankaasta kuin siitä huolellisesti hillotusta aarteesta. Kaava on Bubo bubo, Ottobresta 6/11, koko 110 molemmissa. Ihan kaavan mukaan tehty muuten, paitsi vetoketju on normaalimittainen. Resorit tuli ekaan versioon liian löysät, muuten hyvät mittasuhteet.


Nanna on ollut niin tyytyväinen sydänautohuppariinsa :) Molemmat velourit on Ikasyriltä, ja vuorina molemmissa Marimekon raitaa. En oikein osaa sanoa, mikä hupparin tekemisessä on niin tylsää. Ehkä se, että joutuu leikkaamaan monta kappaletta, kun on vuoritkin. Vetskarin ompelu ei myöskään oo niin rentoa puuhaa.


Tästä konehupparista ehti kehittyä ihan ompelujumi, kun halusin vaan saada sen valmiiksi, mutta tekeminen ei innostanut. Vielä kun kangas oli ekstraihanaa, niin kaikki piti tehdä niin huolella. Melkein hiki tuli, kun leikkasin ;) Kun huppari vihdoin valmistui, huokaisin helpotuksesta. Ja yhtäkkiä huomasin, että ompeluinspiraatio on tullut takaisin! Huh mikä prosessi yhden (tai no kahden) takin tähden... Mutta siitä tuli kyllä ihan juuri sellainen kuin olin ajatellut.